Historiaa

© 2010 The Society of Teachers of the Alexander Technique, London

Alexander-tekniikka on australialaisen Frederick Matthias Alexanderin (1869-1955) kehittämä menetelmä, jossa keskeistä on kehon luontaisen tasapainon löytäminen. Tutkimalla reaktioitaan peilin edessä Alexander kehitti havaintojensa perusteella tekniikan, jota hän sovelsi myöhemmin kaikkeen toimintaansa.

F.M. Alexander oli näyttelijä, hänen erikoisalanaan olivat lausuntaillat. Alexanderin ääni käheytyi hänen lausuessaan ja lääkärit kehottivat häntä säästämään ääntään. Se ei auttanut ja hän päätti ratkaista ongelmansa itse.

Alexander tutki itseään peilin edessä ja havaitsi puhuessaan jäykistävänsä kaulaansa, jolloin hänen päänsä painui taakse suhteessa selkärankaan. Tästä aiheutui ylimääräinen paine kurkunpäähän ja hengityselimistöön. Alexander havaitsi myös, että lausuessaan hän nosti rintakehäänsä, mikä sai selän ja koko vartalon lyhenemään. Hän huomasi, että hänen oma käsityksensä omasta asennostaan ja toiminnastaan ei ollut todenmukainen. Kehon "väärinkäyttö" oli siis edennyt niin pitkälle, että hän ei voinut enää luottaa kehonsa viesteihin, omiin tuntemuksiinsa.

Ihminen on kokonaisvaltainen
Aloittaessaan tutkimusprojektinsa Alexander luuli, aikakautensa yleisen käsityksen mukaisesti, että ihminen on kahtiajakautunut olento, jossa mieli ja ruumis ovat erillään. Tutkimustensa edetessä Alexander joutui kuitenkin havaintojensa perusteella muuttamaan näkemystään. Hän oivalsi, miten voimakkaasti ajatukset vaikuttivat hänen kehoonsa ja toisinpäin. Alexander teki havainnoistaan seuraavat johtopäätökset: Mitään ihmisen toimintaa ei voida määritellä pelkästään fyysiseksi tai pelkästään henkiseksi, vaan kaikessa on kyse koko ihmisestä, vaikka painopiste voikin olla joko fyysisellä tai henkisellä puolella. Mitään ihmisen sairautta tai vaivaa ei voi myöskään luokitella pelkästään fyysiseksi tai pelkästään henkiseksi, vaan kaikissa tapauksissa on kyse koko ihmisestä.

Liikeet tulevat keveiksi ja ilmaviksi
Alexander huomasi, että ääni toimi parhaiten kun vartalo, erityisesti selkä piteni ja pää suuntautui eteen ja ylöspäin, poispäin selkärangasta. Hän huomasi, että pään, niskan ja selän välisellä yhteydellä ja tasapainolla oli ratkaiseva merkitys kaiken muunkin toiminnan kannalta.

Alexander joutui kuitenkin tekemään kovasti töitä, ennen kuin hän pystyi muuttamaan toimintaansa totuttujen, vaikkakin haitallisten tapojen vastaiseksi. Lopulta hän kuitenkin onnistui kehittämään uuden tavan ohjata itseään pysähtymisen kautta tietoisella ajatuksella. Alexanderin hengitys selkiintyi ja hänen liikkeensä tulivat keveiksi ja ilmaviksi. Hänen maineensa näyttelijänä kasvoi ja hänen vaikuttavaa ääntään kehuttiin.

Vuosien varrella Alexander kehitti tekniikkaansa yhä pidemmälle. Vähitellen hän luopui näyttelijänurasta ja keskittyi kokonaan opettamiseen. Hän opetti ensin Australiassa ja vuodesta 1904 Lontoossa ja Yhdysvalloissa. Maailmassa on nykyään noin 3000 Alexander-tekniikan opettajaa, joista suurin osa Englannissa. Tekniikkaa voi käyttää kuka tahansa helpottaakseen elämäänsä ja päästäkseen eroon fyysisistä kivuista ja jännitystiloista. Myös monet elämänlaatunsa parantamisesta ja itsensä kehittämisestä kiinnostuneet ovat saaneet paljon apua Alexander-tekniikasta. Tekniikkaa on opetettu jo yli 50 vuotta maailman johtavissa musiikin ja esiintyvän taiteen oppilaitoksissa.